Sai Kung ja lähisaaret / Sai Kung Town and the Surrounding Islands

Sai Kung on pieni kaupunki, joka sijaitsee Hong Kongin koilliosassa. New Territories -alueella, johon siis kuuluu oikeastaan kaikki paitsi HK Island ja Kowloon. Se oli aikaisemmin kalastajakylä ja on säilyttänyt vanhan elinkeinonsa ainakin osittain, sillä kaupunki on toimii edelleenkin kalastajien kohtauspaikkana ja on myös tunnettu erinomaisista mereneläviin painottuvista ravintoloistaan.

Sai Kung is a small town located in North-East Hong Kong in the area called New Territories (which includes almost everything besides HK Island and Kowloon). It used to be a fishing harbor and it has kept it’s old style in many ways. It’s also well known from its great seafood restaurants.

 

 

Sai Kungin rantakatu on erittäin vilkas ja elävä paikka. Vaikka kaupunki ei sinänsä ole kovin kaunis, on rantakadulla mukavasti elämää. Muutamat isot seafood-ravintolat erottuvat jo kauas kookkaine kalatankkeineen. Ruokailu alkaa haluttujen merenelävien valitsemisella. Asiakas käy katsomassa tankeista mitä haluaa syödä. Tämän jälkeen kalat tai äyriäiset punnitaan ja kuljetetaan keittiöön valmistettaviksi. Ruokailun hinta muodostuu merenelävien painon ja joidenkin eurojen kokkausmaksun yhdistelmästä. Kokkausmaksu määräytyy halutun valmistustavan mukaan. Hieman monimutkaista, mutta aivan käsittämättömän hyvää! Ravintolat on myös listattu paikallisessa Michelin-oppaassa.

Sai Kung pier is a very lively and even busy area. Even if the town itself is not very beautiful, the pier and its surroundings are worth visiting. A couple of major seafood restaurants with their fish tanks can already be seen from distance. Eating in those restaurants start by going to the fishtanks to select the desired seafood. The selections are being weighted and then carried to the kitchen for preparation. A small cooking fee is added to the price of seafood which depends on the desired cooking style.  It might sound complex but it’s definitely worth it. Those restaurants have also been listed in the local Michelin guide.

 

 

Kuten jo mainitsinkin, on rantakatu muutenkin elämän keskus. Itse asiassa en ole kolmella kerralla Sai Kungissa käydessäni edes kauheasti käynyt muualla kun rantakadulla.

Rannalta pääsee helposti paikallisten venetaksien kyydillä myös lähisaarille. Meno-paluu -lipun hinta vaihteli 30 ja 40 HKD:n välillä ja kyydin sai muutamassa minuutissa. Saarilla on melko paljon nähtävää ja niillä sijaitsevat myös paikalliset uimarannat, jotka ovat yksinkertaisia ja karuja, mutta hyvin valvottuja. Kävin viime kerralla Sharp Island -nimisellä saarella (tai oikeastaan saaria oli kaksi, joihin molempiin pääsi laskuveden aikana kannasta pitkin kävelemään). Luonnonkauniilla saarella sai todella haistella trooppisia tuulia ja ihailla luontoa, sillä trooppisen metsän keskelle oli raivattu luontopolku, jota pitkin pääsi kulkemaan. Jo pelkästään nousuveden alle jäävää merenpohjaa pitkin käveleminen oli mielenkiintoinen kokemus. Kivien välistä saattoi löytää jos jonkinlaisia äyriäisiä ja mereneläviä. Lisäksi pyöreät merikivet olivat itsessäänkin varsin kauniita.

 

As I already mentioned, the pier is the living center. Actually during my three visits to Sai Kung I haven’t even visited the other parts a lot since they don’t seem to be very attractive.

From the pier you can also buy a trip to the islands nearby. A round trip ticket to Sharp Island costs about 30-40 HKD per person and the service was rapid. The islands are definitely worth visiting with beautiful views and local beaches which are simple but well-guarded. During the low tide it was possible to walk on the seafloor to another island.

 

 

Sai Kung on erinomainen päiväretken kohde, jossa kannattaa ehdottomasti ruokailla. Olen aikaisemmin mennyt sinne taksilla (n. 200-250 HKD suunta), mutta tällä kertaa päätin valita julkisen kulkuneuvon, mikä oli itseasiassa hyvä idea. Menin ensin vihreällä linjalla Choi Hungin metroasemalle, jonka uloskäynnin (C1) ulkopuolelta lähti Sai Kungiin minibussikyyti. Kyyti maksoi 8,9 HKD/suunta ja maksettiin Octopus -kortilla, jollainen kannattaa joka tapauksessa aina hankkia jos aikoo Hong Kongissa matkustaa julkisilla. Bussin numero oli 1A ja sen pysäkki oli heti metron uloskäynnin vieressä. Pysäkillä oli molempiin suuntiin ainakin kesälauantaina jonkin verran jonoa, mutta pienistä busseista huolimatta jono eteni nopeasti, sillä vuoroväli oli vain muutamia minuutteja. Bussimatka kesti noin 20 minuuttia ja päättyi rantakadun kupeeseen. Alla vielä kuva bussista.

I definitely recommend Sai Kung for a short day trip. Previously I have used taxi to get there but this time I decided to take the mtr and bus (which was a good idea). I took the green line to Choi Hung mtr station. The mtr station exit C1 leads to the bus stop from where the small green minibus 1A departs to Sai Kung. The bus ticket costs 8,9 HKD and was payed with Octopus card which I recommend everybody using the local transportation system to get. The trip takes about 20 minutes and you can jump off the bus only a few meters from the pier. I included a picture of the bus below.

 

 

 

Harjoittelijan osa

Kävin tänään kukkakaupassa. Paikassa on yleensä todella mukava asioida ja henkilökunta auttaa mielellään. Tänään kukkakaupassa oli kuitenkin uusi työntekijä, jonka rinnassa luki: “harjoittelija”. Kyseessä ei ollut kovin nuori henkilö, vaan ihan reilusti aikuinen.

Mielestäni kaikki sujui oikein asiallisesti. Kokematon myyjä joutui tarkistamaan ostamani kukan hinnan kaupan vakiokasvolta (en loppujen lopuksi tiedä kuka omistaa ja kuka on vain töissä, mutta yleensä siellä on aina samat naamat). Kukkien pakkaaminen vei ehkä hieman tavallista kauemmin, mutta sain ihan asiallisessa ajassa asiallisen paketin ja olin tyytyväinen.

Tuossa ei sinänsä ollut mitään erikoista, enkä olisi mitään outoa huomannutkaan, ellen olisi kiinnittänyt vakiokasvon elekieleen jo aikaisessa vaiheessa huomiota. Saapuessani kauppaan, hän vielä palveli toista asiakasta, joten ei ehtinyt vielä kovin paljoa kiinnittämään huomiota harjoittelijan toimintaan. Vapauduttuaan hän kuitenkin muuttui totutun ystävällisestä varsin kireäksi. Selkeästi hänellä oli jotain todella painavaa sanottavaa jostain palveluun tai kukkien myymiseen liittyvästä asiasta, mutta ei sitä suostunut ääneen minun läsnäollessani sanomaan, vaikka harjoittelija kysyikin oliko tällä jotain asiaa.

Jäin seuraamaan kireitä ilmeitä ja tiuskauksen omaisia kommentteja vierestä hieman hämmentyneenä, sillä en havainnut tilanteessa mitään outoa. En tietenkään tiedä mitä kaupassa oli tapahtunut ennen saapumistani, mutta epäilen, että kyseessä on perinteinen asetelma, jossa harjoittelija ei todellisuudessa saa välttämättä kaikilta ohjaajiltaan varsinaista mentorointia, vaan pikemminkin lähinnä haukkuja ja listan parannuskohteista. Harjoittelijan osa ei monesti ole kovin häävi.

Työnantajien olisi hyvä muistaa harjoittelun peruste: oppia tekemään asioita. Mikäli uusi henkilö otetaan harjoittelemaan, olisi perusteltua odottaa, ettei hän heti täytä kaikkia asetettuja vaatimuksia, varsinkaan nk. “talon tapojen” osalta, koska ei yksinkertaisesti voi toimia sellaisten normien mukaan, joita ei tiedä. Lisäksi usein harjoittelijoita kohtaan tunnetaan eräänlaista sanomisen painetta, koko ajan pitäisi voida olla sanomassa jostain. Mielestäni välillä kannattaisi vähän vetää henkeä: antaa harjoittelijalle vastuuta ja mahdollisuus sekä onnistumisiin että epäonnistumisiin.

 

Hieman tietoa Singaporen ilmastosta

Lempipaikkani Singapore aloittakoon tämän ilmastoa käsittelevän kirjoitussarjan, jossa tulen pikkuhiljaa sivuamaan useidenkin eri matkakohteiden ilmastoa. Tulevaisuudessa tulen käsittelemään sarjassa ainakin Kiinaa, Hong Kongin aluetta erikseen, Japania, Thaimaata, Etelä-Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Nämä kaikki alueet ovat minulle tuttuja ympärivuotisesti, joten uskallan niiden ilmastosta jotain sanoa omiin kokemuksiini perustuen.

Singapore sijaitsee lähes tarkalleen päiväntasaajalla, se sijaitsee kokonaisuudessaan leveyspiirien 1 ja 2 välissä. Yksi leveyspiiri on 111 km, joten Singaporesta päiväntasaajalle on matkaa vain noin 150 km! Se sijaitsee trooppisella sademetsävyöhykkeellä, joten ilmasto on trooppinen ympäri vuoden. Trooppiselle ilmastolle on ominaista melko tasainen ja korkea lämpötila ympäri vuorokauden ja suuri ilmankosteus sekä ympärivuotinen sade.

Kuukausittaisten sadepäivien määrä Singaporessa vaihtelee helmikuun n. 11 sadepäivästä marras-joulukuun noin 19 sadepäivään kuukaudessa. Vuodessa sataa yhteensä noin 2 340 mm, eli 2,3 metriä vettä (vertailun vuoksi Suomen keskimääräinen vuotuinen sademäärä noin 0,5 metriä on vähemmän kun Singaporen päiväennätys)! Määrän ei kuitenkaan kannata antaa pelottaa, sillä sade tulee useimmiten aika lyhyessä ajassa. Silloin kannattaa kuitenkin olla sateelta suojassa!

Lämpötilan vaihtelu ei ole kovin suurta missään vaiheessa vuotta. Päivälämpötilat ovat ympärivuotisesti n. 30-32 astetta ja yölämpötilat 25 asteen yläpuolella. Lämpöennätys on vähemmän kun Suomessa, eli 37 astetta ja kaikkien aikojen pienin mitattu lämpötila 19 astetta.

Singaporeen voi siis lämpötilojen ja sateen puolesta matkustaa lähes koska tahansa, mutta suurin todennäköisyys joutua sadetta pitämään on yleensä marras-joulukuussa kun koillismonsuuni, eli toinen vuoden monsuunikausista on voimakkaimmillaan. Toinen monsuunikausi, lounaismonsuuni on voimakkaimmillaan kesä-heinäkuussa, mutta ei ehkä ole yhtä voimakas kuin koillismonsuuni.

Käytännön kokemuksesta voin kertoa sen, että Singaporessa on usein hyvä idea nousta aikaisin ylös ja suunnitella päivän ohjelma alkamaan melko ajoissa. Sateet saapuvat yleensä iltapäivällä ja ovat *useimmiten* kuuroluontoisia. Kerran itsekin ennustin sateen päättyvän noin 15 minuutin kuluessa, ja siinä sitten olin seurueeni kanssa motissa eläintarhan jonkinlaisessa suojassa kolmisen tuntia, kunnes tarhan sulkeutuessa oli sateesta huolimatta pakko juosta paita märkänä alueelta pois. Taksit osasivat sillä kertaa kyllä rahastaa porukkaa oikein kunnolla, “sopuhintaisia” kyytejä sai helposti – mittarikyytejä vain jonottamalla.

Haji Lane ja arabikorttelit, Singapore

Mikäli haluat tutustua hieman erinäköiseen osaan Singaporea, kannattaa suunnata keskustasta kohti Haji Lanea ja viereisiä arabikortteleita. Haji Lanen alue on selkeästi muutaman kadun muodostama hipsterikokonaisuus, jossa sijaitsee lukuisia pieniä liikkeitä sekä ravintoloita ja baareja. Liikkeet myyvät pääsääntöisesti designtuotteita ja merkkivaatteita ja jokaisella ravintolalla ja baarilla on oma teema sen mukainen sisustus. Joukkoon mahtuu myös muutamia hyvin erikoisia liikkeitä, kuten tämä New Age Spiritual Center höyryisine ikkunoineen.

 

 

Haji Lane on hyvin kaunis kokonaisuus, jossa kannattaa käydä. Matkaa keskustasta kertyy kävellenkin vain viitisentoista minuuttia. Samalla on mahdollisuus käydä tutustumassa myös viereisiin arabikortteleihin.

 

 

Arabikorttelit sijaitsevat heti Haji Lanen vieressä. Itse asiassa keskustasta poispäin seuraava saman suuntainen katu on nimeltään osuvasti “Arab Street”. Alueet liittyvät läheisesti toisiinsa, mutta arabikortteleissa vallitsee basaarien tunnelma. Kauppojen valikoimissa näkyvät arabialaiset matot ja ravintoloita on lähes kaikista arabimaista, hyvin monet niistä ovat turkkilaisia.

Söin itse Istanblue -nimisessä ravintolassa, Baghdad Streetilla. Paikan valitsin lähinnä karmean nälän vuoksi nopeasti, mutta ruoka oli hyvää ja annokset hyvän kokoisia. Supsiteltava paikka ja hyvä palvelu!

 

 

Mielestäni Haji Lanelle ja arabikortteleihin kannattaa suunnata auringon laskiessa. Alue herää henkiin toden teolla vasta illalla, joten alueelle kannattaa suunnata vasta päivän päätteeksi. Yksi ilta mielestäni riittää, sillä kyse ei ole kovin isosta alueesta.

 

 

Otan mielelläni vastaan kommentteja tai vinkkejä muilta alueella käyneiltä. Vastaan myös mielelläni kysymyksiin.

Selfiet ja maisemat

Mikä onkaan hienompaa, kun yhdistää selfie kauniiseen maisemaan? Monet toki ovat tätä tehneet jo pitkän aikaa, mutta ajattelin viedä ajatuksen vielä vähän pidemmälle.

Haluaisin ottaa järjestelmäkameralla selfien tyylisiä kuvia kauniilla taustalla (ranta, järvi, auringonlasku tms.) Tarkoituksena on ottaa 9-12 kuvan sarja, jossa on eri henkilöitä erilaisissa ympäristöissä. Projektin lopputuloksena haluaisin saada aikaan lahjaksi sopivan taulun, ja myös julkaista selfiet kolmen kuvan sarjoina Instagramissa (jotta kuvista saataisiin näyttävä kokonaisuus).

Mikäli olet kiinnostunut tai tiedät jonkun, joka olisi (erityisesti pk-seudulta), laita ihmeessä viesti. Kuten IG-gallerioistani (@koupipii ja @foodyippee) näkee, olen perinteisesti ottanut vain lähinnä matka-, ruoka- ja maisemakuvia, joten tällainen on minullekin aivan uutta. Olen kuitenkin varma, että tästä saadaan sellainen kuvasarja aikaan, jota kyllä kelpaa esitellä.

Palkkiota kuvauksista en pysty maksamaan, mutta voin ehkä auttaa malleiksi suostuvia muissa kuvaustarpeissa.

 

Tuleeko meistä (kollektiivisesti) tyhmiä?

Alkuun joudun (ehkä hieman poikkeuksellisesti) jakamaan pienen linkin Kauppalehden artikkeliin:

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/islantilaistutkijat-aikaa-myoten-ihmisista-tulee-idiootteja/WbVNxGVu?ref=iltalehti:d2f7

Sen mukaan islantilainen geenitekniikkaan ja -tutkimukseen keskittynyt yritys deCODE on arvioinut ihmiskunnan älykkyyden laskevan noin 0,4 pistettä vuosikymmenessä, sillä älykkäät saavat vähemmän lapsia.

Reiluuden nimissä laitan vielä linkin suoraan deCODEn sivuille:

https://www.decode.com/decode-study-shows-variants-sequence-genome-contribute-educational-attainment-negative-selection/

Haluaisin lisätä tähän keskusteluun myös yhden lisämausteen. Voisiko tälle digitalisoituneelle yhteiskunnalle ominainen vähäinen aitojen, reaalimaailman, kohtaamisten määrä ihmisten välillä sekin osaltaan laskea älykkyyttä?

Ystäväni Minna liittyi Tinderiin (omien sanojensa mukaan) ulkopuolisen painostuksen käydessä sietämättömäksi. No Minna on kaunis nainen ja varmasti Tinderin eliittiä, mutta laajemmin ajateltuna, voisiko tällainen ei-henkilökohtainen parinmuodostus myös osaltaan olla laskemassa meidän kollektiivista älykkyyttä? Tinder ei ole ikuinen, ja tulevaisuudessa saatetaan toki nähdä myös henkilökohtaisten kohtaamisten muuttuminen jälleen muodikkaaksi. En silti voi välttyä siltä ajatukselta, että ihmissuhteiden kertakäyttöisyys ja löyhempi sitoutuminen parisuhteisiin ja myös suurempi ulkonäkökeskeisyys voisivat myös vaikuttaa älykkyyteen.

Vaikka otin tuon asian esille, en silti väheksy muitakaan syitä. Esimerkiksi työelämän haasteellisuus ja suorastaan perheen perustamiselle vihamielinen ilmapiiri, sekin varmasti tekee meistä tyhmempiä. Vai tekeekö?

Tarvitseeko nykyisin enää edes olla älykäs? Kuka edes on älykäs? Voisiko esim. uuden, aivan kummallisesti pelailevan presidentin outo taktiikka kertoa jostain aivan uudesta älykkyyden muodosta? Nyt kyllä jätän tämän asian teille kommentoitavaksi…

Merkitsevä katse

Tiedättehän sen katseen, ikään kuin vilkaisun ”lisäosan”, joka tarkoittaa: ”sinut on huomattu”? Oikeastaan niitä vilkaisutyyppejä on useampia, mm. ”tunnistan sinut” ja ”olen kiinnostunut sinusta”.Sain kokea tuon ensiksi mainitun, kantaessani jättimäistä kassia eilen kohti juna-asemaa. VR on suuressa laupeudessaan mahdollistanut taittopyörien kuljettamisen lähijunissa ilmaiseksi vyöhykealueella, kunhan pyörä on sullottu pussiin. Näistä VR:n käytännöistä riittäisi kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, mutta se ei nyt liity tähän aiheeseen millään tavalla.

Siispä takaisin alkuperäiseen asiaan. Kannoin sitä pyöräkassia kohti junaa, koska en jaksanut alkaa asemallakaan pyörää sinne sullomaan. Tällöin huomasin ohikulkevasta autosta pelkääjän paikalta tuon katseen. Jäin miettimään, mitä ohikulkija mahtoi pohtia? Ruumiskassi? Pankkiryöstön saalis? Joka tapauksessa sillä samalla hetkellä tiesin, että jos taustalla olisikin ollut jokin rikos, olisi sillä nyt silminnäkijä.

Tällainen ”tehostettu” havainto aiheuttaa havaittavasti enemmän aktivoitumista havainnoitsijan aivoissa kuin turhaksi tulkittu näköhavainto. Luultavasti mitään huomiota ei olisi syntynyt, jos olisin kantanut Alepan muovikassia. Musta jätesäkki taas olisi varmasti ajanut saman asian, voi miten mukavia mielleyhtymiä saan tästä…

Haluaisin vielä pyytää. Kommentoikaa näitä juttuja, jakakaa palautetta – niin ruusuja kun risujakin. Tässä blogissa käy parisen kymmentä ihmistä päivässä, mutta kukaan ei kommentoi mitään. Tämän toiminnan (ja minun motivoimiseni) kannalta haluaisin todella saada palautetta ja keskustelua aikaan.

 

Miehinen keskustelu ihmissuhteista

Kävin tuossa taannoin illalla istumassa hetken aikaa kahden työkaverini kanssa (molemmat miehiä). Keskustelu ajautui hyvin nopeasti ihmissuhteisiin ja niihin liittyvään problematiikkaan. Jätän muut puolet keskustelusta tällä kertaa vähemmälle ja keskityn kosketukseen ja sen tarpeeseen.

Lapsien ei uskota voivan kehittyä normaalisti, mikäli heitä ei kosketeta säännöllisesti. Kosketuksella on oma merkityksellä niin hermoston- kuin emotionaaliseenkin kehitykseen.

Mikä on tilanne aikuisten suhteen? Miehet haluavat vain seksiä ilman läheisyyttä, turhat lässytykset ja silittelyt sikseen. No ei! Miesten ja naisten tarpeiden eroja ylikorostetaan aivan turhaan, näille väittämille on oikeasti hankala löytää näyttöä. Miehet tarvitsevat kosketusta siinä missä naisetkin (ja lapset), mutta eivät ehkä osaa tai halua kommunikoida asiasta aivan naisten veroisesti.

Mielestäni oli liikuttavaa, kun jo eläkeikää lähestyvä työkaveri sanoi pitkään keskusteltuamme avioeron jälkeen kärsineensä suuresta kosketuksen puutteesta. Niin suuresta, että oli jopa harkinnut maksullista seuralaista vain halaamaan häntä ja olemaan sylikkäin.

Tästä pääsemmekin siirtymään aasinsillan kautta toiseen kysymykseen. Tämä on mielestäni aiheellinen kysymys, kun jotkut poliitikot yrittävät kriminalisoida seuralaistoimintaa. Kaikilla ei ole sitä iloa, että voivat käpertyä rakkaansa viereen illalla. Miksei heille suotaisi sitä iloa, vaikka maksusta?

Mielestäni tämän hetken ilmapiiri on melko rajoittunut. Näennäistä vapautta ja suvaitsevaisuutta korostetaan joka areenalla, mutta todellinen tasa-arvo (enkä tarkoita mies-nais-kysymystä, vaan koko yhteiskunnan laajuista) ja suvaitsevaisuus loistavat poissaolollaan. Niitä asioita suvaitaan, mitä on muodikasta suvaita, muulla ei ole niin väliä.

 

Lapsen kuunteleminen

Tämä ilmiö on mielestäni merkittävä ja havaitsen sitä jatkuvasti. Lapsia ei kuunnella tarpeeksi.

Monet lapset referoivat keskusteluja esimerkiksi opettajiensa kanssa. Monesti hämmästyn, miten huono keskusteluyhteys opettajan ja lapsen välillä vallitsee. Monesti kuulen vaikkapa jotain tällaista: ”Sitten se opettaja otti mun kynän ja ei suostunut antamaan sitä takaisin, vaikka sanoin, että se on mun kynä”. Tämä oli elävä esimerkki oikeasta tilanteesta. Opettaja oli kerännyt lapselta kynän, eikä ollut antanut sitä takaisin.

Opettaja oli tietenkin toiminut hyvässä uskossa ja luullut keräävänsä koulun kyniä talteen. Kuitenkaan lapsen vaatimukset itse omistamansa kynän palauttamisesta olivat kaikuneet kuuroille korville. Miksi? Jos minä olisin sanonut samasta asiasta, olisi kynä varmuudella tullut takaisin. Mutta minähän olen aikuinen… No, olen identifioinut muutamia syitä tähän ongelmaan:

1) Aika moni lapsi valehtelee opettajille kysyttäessä. Opettajien suhde lasten kertomuksiin on todella ristiriitainen, sillä osa lapsista puhuu aivan täyttä puuta heinää. Ei tietenkään useimmat, mutta monet. Liian monet, jotta asioita ei pitäisi tarkastella hyvin kriittisten lasien läpi.

2) Lapset puhuvat niin paljon ja lapsia on niin paljon, ettei aikuinen vain ehdi kuunnella. Kuuntelemattomuus on meille muutenkin iso ongelma, miksei se näkyisi koulussakin, kun ärsykkeitä on valtavan paljon ympärillä.

3) Lapset eivät osaa itse painokkaasti esittää omaa asiaansa, vaan tuollainen asia tulee suusta ilman lyhyttä ja ytimekästä vaatimusta: ”Hei, se oli mun oma kynä, anna se takaisin!”

Minä en ole ehtinyt puhua tästä aiheesta vielä luotto-opettajani kanssa, mutta päivitän juttua kunhan saadaan juteltua aiheesta. Yhtä kaikki, opettajilla ja aivan erityisesti heikommin koulutetuilla koulunkäyntiavustajilla on erittäin huono kommuniointiyhteys. Voisiko sitä kenties parantaa? Mielestäni voisi.

Yksi keino yhteyden parantamiseen (jätän ryhmäkoot ja muut epärealistiset ratkaisut tarkastelematta) olisi keskittyminen. Kaikista paras yhteys oppilaisiinsa on mielestäni niillä opettajilla, jotka kuuntelevat keskittyneesti. Suusta tulevat jutut ovat kuitenkin vain osa koko tarinaa. Välillä ihmettelen (sivusta seuraten), kuinka ei-verbaalinen kommunikaatio jää täysin huomiotta. Mielestäni keskittymisen puute voisi olla erittäin hyvä selitys tälle. Mitä mieltä olette?

Hanhiemon siipien suojassa on hyvä olla, vai onko?

Olen viime aikoina joutunut lyömään päätä seinään joidenkin arkielämässä kohtaamieni ihmisten vuoksi. Syynä on tällä kertaa se, etten ole välttämättä millään tavalla samaa mieltä heidän kanssaan siitä, miten tiettyjä ristiriitatilanteita tulisi ratkoa.

Maailma olisi toki parempi paikka, mikäli kaikki saisivat joka päivä olla rauhassa, eikä kukaan ikinä kiusaisi tai ärsyttäisi ketään. Aikuisten maailmassa jonkinlainen keskinäinen kunnioitus toki useimmissa tilanteissa vielä vallitsee ja aikuisten paremmat sosiaaliset taidot myös mahdollistavat hieman pidättyneemmän käytöksen. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuvat aikuiset, jotka pyrkivät liiallisuuksiin asti pehmittämään lastensa tietä puuttumalla aktiivisesti kaikkiin lasten välisiin ristiriitatilanteisiin ja samalla unohtavat aikuiset käytöstavat ja käyttäytyvät kuin lapset – mitä siis omiin lapsiin tulee.

Eräs tärkeä ja jopa kriittinen tilanne lasten välisiä ristiriitatilanteita selvitettäessä on mielestäni se, että aikuiset pitää aina olla tilanteen yläpuolella. Lasten välisten kiistojen vuoksi on turha alkaa kovin tunteelliseksi, sillä tällöin alkaa lietsoa itse sitä tunnetilaa ja aikuiseen tyyliin asiat kehittyvät isommiksi kun mitä ne alkuun edes olivat. Kuinka moni lapsia kasvattava ei ole nähnyt vanhempien riitautuvan keskenään lasten keskinäisten asioiden vuoksi?

Normaalisti lasten kiistat kestävät enintään muutamia tunteja. Tämän jälkeen asiat (optimitilanteessa) sovitaan tai unohdetaan. Oli miten oli, seuraavana päivänä leikitään taas normaalisti. Tällainen toiminta kehittää lasten kykyä sopia omia riitojaan ja aikuisten tehtävänä on auttaa sovinnon muodostamisessa.Mitä tapahtuu jos aikuinen puuttuu liikaa asioihin? Tällöin tilannetta aletaan helposti paisuttelemaan, jolloin ristiriidatkin kasvavat ja väkisinkin vaikuttavat myös aikuisten (tässä tapauksessa lasten vanhempien) keskinäiseen vuorovaikutussuhteeseen.

Oletetaan, että lähtötilanne on pieni kiista, joka saattoi johtaa jopa pieneen painiotteluun. Mikäli lapset ratkaisevat asioita keskenään ja omalla tavallansa, on ottelu unohtunut parissa päivässä. Jos aikuiset alkavat elää lastensa tunnetiloja omalla tavallansa, on ikävä kyllä suuri mahdollisuus, etteivät välit ikinä parannu entiselleen.

Aikuisten ei tulisi ikinä syöksyä lasten maailmaan omien sosiaalisten “lasiensa” läpi katsottuna. Tällöin lasten keskinäinen nahistelu ikään kuin katsotaan yleensä samanlaisessa valossa kun aikuisten välillä tapahtunut. Aikuinen ei yleensä pysty samalla tavalla nahistelemaan nyt ja leikkimään tunnin kuluttua (paitsi ehkä parhaimmillaan parisuhteessa). Siksi aikuisen pitäisi aina havainnoida lasten ristiriitatilanteita eräänlaisena yläpuolisena auktoriteettina ja olla antamatta omille tunteille liikaa valtaa. Käytännössä tässä omassakin esimerkkitapauksessa pieni kiusanteko on kääntynyt toisinpäin, liika tunteilu on antanut alkuperäisen tilanteen kärsijälle vallantunteen, jolla on nyt helppo tehdä vastakiusaa. Olisiko ollut vain helpompi antaa lasten ensin nahistella (koska mitään objektiivisesti tarkasteltuna vakavaa ei ikinä käynyt) ja sitten sopia?

Aikuisten kannattaisi oikeasti harjoitella tunteiden hallintaa ja käsittelyä ensin itsensä kanssa. Moni ihminen oppisi paljon itsestään ja maailmasta. Lapset kehittyvät riitelystä ja sopimisesta. Eivät riitelystä ja aikuisten harjoittamasta asioiden ylimitoitetusta lietsomisesta.