Kävin tuossa taannoin illalla istumassa hetken aikaa kahden työkaverini kanssa (molemmat miehiä). Keskustelu ajautui hyvin nopeasti ihmissuhteisiin ja niihin liittyvään problematiikkaan. Jätän muut puolet keskustelusta tällä kertaa vähemmälle ja keskityn kosketukseen ja sen tarpeeseen.

Lapsien ei uskota voivan kehittyä normaalisti, mikäli heitä ei kosketeta säännöllisesti. Kosketuksella on oma merkityksellä niin hermoston- kuin emotionaaliseenkin kehitykseen.

Mikä on tilanne aikuisten suhteen? Miehet haluavat vain seksiä ilman läheisyyttä, turhat lässytykset ja silittelyt sikseen. No ei! Miesten ja naisten tarpeiden eroja ylikorostetaan aivan turhaan, näille väittämille on oikeasti hankala löytää näyttöä. Miehet tarvitsevat kosketusta siinä missä naisetkin (ja lapset), mutta eivät ehkä osaa tai halua kommunikoida asiasta aivan naisten veroisesti.

Mielestäni oli liikuttavaa, kun jo eläkeikää lähestyvä työkaveri sanoi pitkään keskusteltuamme avioeron jälkeen kärsineensä suuresta kosketuksen puutteesta. Niin suuresta, että oli jopa harkinnut maksullista seuralaista vain halaamaan häntä ja olemaan sylikkäin.

Tästä pääsemmekin siirtymään aasinsillan kautta toiseen kysymykseen. Tämä on mielestäni aiheellinen kysymys, kun jotkut poliitikot yrittävät kriminalisoida seuralaistoimintaa. Kaikilla ei ole sitä iloa, että voivat käpertyä rakkaansa viereen illalla. Miksei heille suotaisi sitä iloa, vaikka maksusta?

Mielestäni tämän hetken ilmapiiri on melko rajoittunut. Näennäistä vapautta ja suvaitsevaisuutta korostetaan joka areenalla, mutta todellinen tasa-arvo (enkä tarkoita mies-nais-kysymystä, vaan koko yhteiskunnan laajuista) ja suvaitsevaisuus loistavat poissaolollaan. Niitä asioita suvaitaan, mitä on muodikasta suvaita, muulla ei ole niin väliä.